Alkusanat
Siian uistelu on edullinen tapa saada kesäiseen ruokavalioon jalokalapohjainen säväys. Alkuun pääsee ilman kalliita varusteita ja laajaa viehevalikoimaa. Siian uistelun ohessa tulee myös helposti saaliiksi esimerkiksi vauraita paistikas ahvenia, haukia, särkiä jne. joskus jopa taimen tai harjuskin voi tempaista. Mielenkiintoa uistelussa siis riittää.
Tällä siian uistelun lyhyellä oppimäärällä on tarkoitus antaa lajin aloitukseen hieman neuvoja joita allekirjoittanut on siian uistelusta havainnut.
Mistä ja milloin siikoja voi saada?
SIIAN UISTELU JÄRVESTÄ
Siian uistelussa ensisijaisena edellytyksenä on siikaparvien löytäminen järveltä. Suomen tuhansissa järvissä siian esiintyminen ja määrät vaihtelevat huomattavasti toisistaan. Hanki tietoa vesistöstä josta aiot kalastaa siikaa. Mikäli järvestä ei kalasteta siikaa esim verkoilla voi uistimellakin sen saanti olla vaikeaa. Siian kalastukselle edullisimpina pidän järviä jotka ovat luontaisesti karuja. Kalakannasta voi sanoa sen että mitä vähemmän järvessä on särkeä niin sitä otollisempi järvi on siian uistelujärveksi (Risto Jussilan suull. tieto). Näitä järviä on sadoittain ainakin mm. Keski- ja Itä Suomessa. Jos järvessä on siikaa niin sen löytää parhaiten seuraamalla siian pintautumisia järven pinnalla. Pintautumista eli "tuikkeja" voi nähdä tyyninä alkukesän ja kesän iltoina siellä missä päivänkorennot (= perhosia jotka istuvat vedessä siivet pystyssä ja perässä on pari kolme sukasta ja vesiperhoset (=siivet selän päällä kattona) kuoriutuvat. Päivänkorennot, jotka nousevat pohjasta pintaan n. 2-4 metrin vedestä, ovat kuitenkin siikojen herkkua ja siten varmin merkki siikojen esiintymisalueista. Keskikesällä siiat voivat syödä myös mm lentomuurahaisia sekä pikkumuikkuja ja kuoreita. Pintautumisia näkyy silloin myös siellä missä näitä esiintyy veden pintakalvossa.
Jos on tuulista on parasta seurata ranta-alueen hyönteismaailmaa ja etsiä paikkaa missä siialle on päivänkorentoja tarjolla. Tällaisia alueita on mm tuulen ja tyynen rajat tai auringon lämmittämät tai muuta vesialuetta lämpimämmät rannat ja lahdet.
Löydettyäsi siian esiintymisalueet voit pitää niitä eräänlaisina marjamaina joista löydät vuosi vuoden jälkeen siikoja. Etsiminen siis kannattaa. Parhaimmillaan Keski-Suomen siikavesillä kalastuskausi alkaa jo hieman ennen juhannusta jatkuen hyvänä ainakin heinäkuun puoliväliin. Pohjoiseen mentäessä sesonki menee hieman myöhemmälle kesään. Siikaa voi kuitenkin saada koko kesän karuista vesistä joissa se etsiytyy rannan ja pinnan tuntumaan.
UISTELU VIRROISTA JA JOISTA
Monissa virtavesissä siian esiintyminen on yleisintä alkukesästä jolloin veden nopea lämpiäminen valmistaa virran alapuolella hyvän hyönteisaterian siialle. Toinen sesonki löytyy myöhään syksyllä jolloin taimenen rauhoitusajan jälkeen (marraskuun puoliväli) on mahdollisuus pyytää kutusiikaa koskista ja virroista. Siian otti tällöin tapahtuu yleensä parhaimmin illan alkaessa hämärtää ja jatkuu pimeään saakka.
Millä pyydetään ja miten?
Tässä artikkelissa keskitytään siian uisteluun vaapulla enkä ala esittämään perhokalastukseen liittyviä pyyntikikkoja. Vaappukalastus tapahtuu veneellä HYVIN hitaasti soutamalla. Soutuvauhti voi olla esim 15-25 metriä/min välillä jopa pysähtyen. Kun siika selvästi syö pohjasta pintaan nousevia isoja päivänkorentoja niin hyvä keino saada se iskemään on vetäistä hieman nopeammin veneellä tai vavalla pikku vaappu hieman syvemmälle ja sitten hidastaa vauhtia niin että se lähtee nousemaan pintaa kohti. Vaikka vaapulla ei ole suoranaisesti mitään yhtymäkohtaa pohjasta pintaan nousevaan päivänkorennon nymfiin niin selvästi tällainen ylöspäin nouseva liike saa siian refleksinomaisesti ottamaan vaappuun. Vaapussa on tällöin eduksi olla melko jyrkässä asennossa oleva uimalevy ja kevyt rakenne joilla saadaan vaappua pienelläkin nopeuden muutoksella vedettyä hetkellisesti syvemmälle ja vedon loputtua saada se jälleen nousemaan nopeasti pintaan päin. Nämä ominaisuudet löydät ainakin HOTTA vaapusta.
Järvipyynnissä käytetään vaapussa luonnollisesti teräviä ja erittäin ohutlankaisia kolmihaarakoukkuja. Koukut kannattaa pitää terävinä koska niistä riippuu täysin miten helposti vaappua "nokkiva" siika tarttuu.
Järvipyynti vaapulla tapahtuu yleensä pintapyyntinä ilman minkäänlaista painoa. Painon käyttö vaapun edessä onkin yleisempää virta ja jokikalastuksessa jolloin siitä voi olla ajoittain selvää hyötyä. Mitään yleistä sääntöä milloin painoa tulisi käyttää ei kuitenkaan ole olemassa.
Käytä riittävän pitkää siimapituutta kalastaessasi. Laske vaaput ainakin 20-25 metrin päähän veneestä. Tällä varmistat että vene ei säikytä siikaa.
Väsytä siikaa varovasti. Siian hauraat suuosat eivät kestä reutomista vaan kala repeää irti. Kalan ylösottamisessa hyvänä apuna on kierretystä nylon siimasta tai mieluimmin monofiilista tehty haavi. Ohuet koukut tunkeutuvat pumpulista tehdyn haavin havaksiin ja hidastavat monesti pyyntiä kun ohuita koukkuja on pujoteltava havaksesta minuuttitolkulla. Hyvä ratkaisu on mm pyöreä Cumings haavi jossa on muovinen havas. Havaksen pussin voi vielä siian pyyntiä varten lyhentää väliaikaisesti kuminauhalla.
Kalusto, vieheet ja värit
Siian uistelu ei ole kalliista välineistä kiinni. Tärkeintä on vene (kelluntavälineet suositellaan), ohutta siimaa (suositan STROFT 0,14-0,16 mm) ja pieniä teräväkoukkuisia vaappuja. Parhaiten saat siikoja valitsemalla juuri siihen tarkoitukseen sopivan HOTTA vaapun. Hyvänä yleisvärinä siialle pidän kokemusteni mukaan HOTAN väriä 32 joka on punainen ja hopeisella hologrammihileellä varustettu. Muita hyviä siikavärejä järvelle on tuotantomme värit 40 (Kommunisti), Punapää, 33, 36 ja 37. Joki- ja virtapyyntiin suosittelemme siialle myös numeroa 50. Vaappu tulee laittaavaappusolmulla kiinni siimaan. Vaappusolmun avoimen lenkin pituus on n. 5-8 mm. Vaappu ui silloin mahdollisimman herkästi eikä solmu haittaa vaapun uintia.
Kela voi olla joko haspelikela tai pieni hyrräkela. Haspelikelan huonona puolena on sen hankala ominaisuus kiertää ajan mukana siimaa, jopa niin pahoin että se alkaa jo vääntämään herkkäliikkeistä vaappua kyljelleen. Siiman saat suoraksi laskemalla sen ilman vaappua muutemaksi minuutiksi liikkuvan veneen perään suoraksi. Haspelilla on kuitenkin mahdollista jopa heittää pikkuvaappua ja täten nopeuttaa vieheen laskua veteen. Pieni hyrräkela on hyvä siksi että se ei kierrä siimaa. Haittana on yleensä hinta ja vaikeaheittoisuus.
Vapa tulisi olla ns. UL-vapa (Ultra Light). UL-vapa notkeana ei revi siian suusta uistinta pois. Liian jäykkä vapa karkuuttaa ohuista koukuista helposti siian.
Kertauksena vielä!
SIIAN UISTELU JÄRVESTÄ
- Karu ranta
- 2-3 metriä vettä
- Kuoriutuvia hyönteisiä
- "Tuikkeja"
- Hidas vetonopeus, pysäyttele
- Ohut siima, rento vapa
- Rento mieli
SIIAN UISTELU JOESTA
- Etsi siikaparvi virran alta tai niskalta tai muista
helppovirtaisista paikoista.
- Etsi ottivärit.
- Varaudu painottamaan viehettäsi.
- Siian ottiaika ei ole välttämättä kovin pitkä vaan usein se
ajoittuu illan hämärtymisen aikoihin.
Tuure Savolainen, LohiJurmu Oy